Tervehdys ystävät,

ChiangMai 22.9.06

Terveisiä Thaimaasta; olemme keskellä rauhallista sotilasvallankaappausta. Uutisista olette kuulleet taustatietoja asioista, joten en nyt kirjoita niistä sen enempää. Odottelemme poliittisen tilanteen vakiintumista, niin kuin thailaisetkin. Nyt kun olemme keskellä sotilasvallankaappausta on hyvä, että meillä on lähettien rukouspäivät Bangkokissa (25.-28.9.). On myös mielenkiintoista nähdä, miten uusi lentokenttä avataan 28.9. Bangkokin uusi Suvarnabhumin lentokenttä on sitten maailman suurin terminaalirakennus. Sinne tulee sekä ulkomaan, että kotimaan lennot. Vanha kenttä jää museokäyttöön.

Indonesian matka 10.-17.9. oli hieno kokemus. Olimme mukana helluntailaisten Kaakkois-Aasian lähetyskonferenssissa Manadossa. Tänä vuonna konferenssin teemana oli lähetystyö ja luennoilla annettiin paljon lähetysaiheista informaatiota. Entiset lähetyskentät ovat nyt ottamassa lähetysvastuuta ja seurakunnat tarvitsevat koulutusta ja tukea siihen. Indonesian suurin helluntailiike: "Gereja Pantekosta di Indonesia" eli GPdI täytti 85 -vuotta ja se lähetti vasta tänä vuonna ensimmäiset viisi lähetysharjoittelijaa Thaimaahan. Olemme tavanneet heistä kolme täällä Hang Dongissa, Chiang Maissa Thaimaan helluntailiikkeen johtava pastori Surapong hienosti kiitti Indonesialaisia isäntiä siitä, että Thaimaan 60-vuotias herätysliike on saanut apua 85-vuotiaalta isoveljeltä. Rukousaihe onkin, että Thaimaan seurakunnat saisivat myös lähetysherätyksen.

Matkan aikana koimme monta yllätystä. Automatkalla lentokentältä seurakuntaan näimme kymmeniä kirkkoja
tien vieressä. Emme osanneet odottaa sitä, että alue oli niin kristillinen. Koko Indonesiassa on ilmeisesti 11% kristittyjä, vaikka maan muslimijohto väittää, että vain 1%. Manadon alueella eli Sulawesi; saaren pohjoisosassa kristittyjä on 70% asukkaista. Herätys ei ole vain seurakuntien asia, vaan uskovat näkyvät koko kaupungissa.

Toinen yllätys oli se, että alue oli turvallinen ja siksi iltakokoukset voitiin pitää poliisivartiossa ulkoilmassa meren rannalla urheilukentällä palmujen alla. Nuoret vastasivat musiikista ja se oli modernia ja hyvin tehtyä. Lavan edessä oli ylistystanssijoita, niin tyttöjä kuin poikiakin.

Kolmas yllätys oli se, että Manadon alue on kuuluisa runsaasta ruoasta. Lihaa syötiin monta kertaa päivässä. Jokainen lounas ja päivällinen olivat seurakunnan tiloissa.. Kolmantena päivänä vatsaa jo nipisti ihan liian suuren lihamäärän syömisen takia.

Viikon kohokohta oli helluntailiike GPdI:n 85- vuotisjuhlat perjantaina aamupäivällä Manadon isolla urheilukentällä. Kenttä alkoi pikkuhiljaa täyttyä ensin sadoista ihmisistä, sitten tuhansista. Vaikea sanoa, mikä oli koko lukumäärä, koska ihmiset yrittivät löytää suojaa auringolta puiden ja katosten alta kentän reunoilta. Saimme juhlavieraina istua pääkatoksen alla. Sielläkin oli lämpötila siinä 35 astetta varjossa. Juhlavaatteet liimautuivat kiinni ihoon. Kentällä oli paljon nuoria ja taas musiikki - ja tanssiesitykset olivat hienoja. Alueen kuvernööri oli myös paikalla ja piti juhlapuheen. Paikallisen toisen helluntailiikkeen, Betelin, pastori pyysi puheenvuorossaan anteeksi, että he ovat vieneet jäseniä tästä helluntailiikkeestä. Vielä eräs helluntaiunionin pastori toivoi tervehdyksessään yhteistyötä enemmän eri helluntailaisten kesken. Rukousaihe onkin, että Indonesian helluntailaiset tekevät yhteistyötä enemmän.

GPdI:n helluntaiseurakunnat juhlivat näkyvästi kaupungissa joka vuosi. Uskovat kokoontuvat eri seurakunnista ympäri maata Manadoon. Kokous päättyy juhlamarssiin kaupungin halki. Tuhannet ihmiset sotkevat kaupungin liikenteen useiksi tunneiksi. Pääsimme pois juhlasta klo 13 iltapäivällä lounaalle seurakuntaan. Siellä sitten odotimme, miten kulkue marssi seurakunnan ohi. Se oli äänekäs marssi. Se oli enemmän kuin vain meille tuttu Jeesus -marssi. Eri seurakuntien ryhmät olivat pukeutuneet eri tavoin ja heiluttivat monenlaisia lippuja. Parhaat ryhmät mainittiin kokouksessa. Kulkueessa oli myös koristeltuja autoja: joku auto oli naamioitu kalaksi. Oikeastaan tämä juhlatapahtuma oli koko päivän kestävä karnevaali.

Viimeisenä iltana meille ulkomaisille vieraille oli järjestetty hieno juhla: bambuorkesterin konsertti. Soittajat olivat n. 70 km päästä Manadosta etelään. He olivat maanviljelijöitä. Johtajan mukaan soittajilla on aikaa iltaisin treenata soittamista. Orkesteri koostui kaiken ikäisistä miehistä. Soittimet olivat itse tehtyjä bambusta tai messingistä. He kutsuivat erästäkin soitinta klarinetiksi, mutta siitä tuli kornetin terävä ääni. Soittajat soittivat ulkomuistista, he eivät osanneet nuotteja. Vanhana soittokuntalaisena oli juhlallista kuunnella hyvää torvisoittoa.

Indonesian kieli on hauska ja sitä on helppo lukea. Pystyimme laulamaan kokouksissa ylistyslauluja mukana, kun sanat heijastettiin niin paikallisella kielellä kuin englanniksikin. Terima kashi Tuhan (äännetään trimakasi tuhan), kiitos Jumalalle.

Edellä olevan jutun ovat kirjoittaneet Kristiina ja Arto Raassina.

Sain olla heidan kanssaan tuossa lahetyskonferenssissa. He kirjoittivat jutun niin hienosti, etta en edes yrita omaa matkakertomusta tehda tuolta matkalta.

Terv Seppo

Kuvia matkalta: