OPIN PERUSTEET

Perustuu Suomen helluntaiherätyksen Raamattu-opetukseen

 

 

A. RAAMATTU - JUMALAN ILMOITUS IHMISKUNNALLE

Raamattu on Jumalan Sana. Jumala on aina saattanut oman tahtonsa ja voimansa julki ja koettavaksi Sanansa kautta. Näin Hän toimii edelleenkin.

 

1. UUTTA LUOVA SANA

Sanan voima tulee esille luomistyössä, 1Moos.1:3.  Jumalan Sanassa vaikuttaa mukana Jumalan Henki, 1Moos.1:2. Lue Sanan luovasta voimasta Ps.33:6–11.

 

2. PARANTAVA SANA

Jumalan Sana on ihmistä parantava ja korjaava Sana, Ps.107:20. Parantaminen tarkoittaa ihmisen kaikinpuolista eheyttämistä. Ihmiselle tapahtuu sama, mikä luvattiin Israelille Jes.43:26. "Vain sana" paransi sadanpäämiehen palvelijan, Matt.8:8. Lue Hebr.4:12.

 

3. RAAMATTU ON JUMALALLINEN JA INHIMILLINEN

Jumala on iankaikkinen Jumala, siis Hänen Sanansa on myös iankaikkinen. Tuli aika, jolloin Jumala näki hyväksi antaa tämän iankaikkinen Sanansa tulla "ihmisen muotoon", ihmisen kielelle. Saimme kirjoitetun ilmoituksen, Raamatun. Lue Room.16:25,26 ja Ef.1:9. Raamattu on Jumalan iankaikkinen Sana, joka on annettu ihmisen kielelle tietyssä historiallisessa tilanteessa. Näin Raamatulla on sekä jumalallinen että historiallinen totuus. Vertaa Jeesuksen (logos=sana) ihmiseksituloa, Room.1:3,4 ja Gal.4:4,5. Raamatussa on Jumalan ilmoitus ihmisen pelastumisesta täydellisenä. Siihen ei enää tarvita mitään lisäilmoituksia.

 

4. RAAMATUN SYNTY

Raamattu ei tarvitse tuekseen ihmeellisiä syntytarinoita (vrt. Mormonin kirja). Raamatun 66 kirjaa (VT 39 ja UT 27) ovat syntyneet noin 1500 vuoden aikana noin 40 ihmisen kirjoittamana. Kirjat eivät ole ikäjärjestyksessä. Vanhin kirja on mahd. Jobin kirja, nuorin Johanneksen Ilmestys, joka on kirjoitettu 1. vuosisadan lopulla jKr.

 

5. JUMALAN SANAN LUOTETTAVUUS

Jumalan Sanan luotettavuus tulee esille käytännössä. Sana toimii! Mutta se toimii vain uskolla vastaanotettuna, 1Tim.1:15. Taustalla on kuitenkin historiallinen totuus, Luuk.1:1–4, 1Kor.15:1–4. Ilman historiallista totuutta Raamatun hengelliseltä sanomalta putoaisi pohja pois. Arkeologiset löydöt ovat melkein poikkeuksetta osoittaneet, että Raamattu on ollut oikeassa niissä kohdissa, missä on väitetty olevan ristiriita tieteen ja Raamatun välillä. Raamatun väitetyt ristiriitaisuudet voivat johtua mm seuraavista tekijöistä:

- emme tunne riittävästi sen ajan taustatekijöitä, kuten elin- ja kulttuuriolosuhteita

- käännösvaikeudet voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä

- monet yrittävät löytää Raamatusta tukea omille näkemyksille, jolloin tulkinta on vääristetty

- monet kohdat, esim. profetiat ymmärretään paremmin vasta, kun niiden toteutuminen on lähellä.

Raamatun keskeisimmät totuudet ovat: 1) Jeesus on kuollut meidän syntiemme sovitukseksi, 2) Jeesus on noussut kuolleista ja elää nyt. Room.8:34 (Myös VT tuo esiin sanoman Jeesuksesta. Lue Luuk.24:25–27.)

 

6. RAAMATTUA PITÄÄ TUTKIA

Raamatun sana hyödyttää meitä vain sikäli kun tiedämme, mitä se sanoo. Siksi Raamattua on luettava.

1) Seurakunta perustuu Kristukseen Sanan kautta, Ef.2:19–22.

2) Seurakunta toimii ja kasvaa Sanan kautta, Ef.4:11–16.

3) Siksi Sanan ilmoitus on tunnettava, Joh.13:17, Room.11:25, 1Kor.14:20.

4) Sana on annettu tavalliselle uskovalle, ei vain teologeille, 1Joh.2:12,13.

Mitä Sana vaikuttaa meissä?

1) tekee väkeväksi, 1Joh.2:14,

2) antaa varmuuden iankaikkisesta elämästä, 1Joh.5:13,

3) antaa luottamusta ja voimaa rukoukseen, 1Joh.5:14,15,

4) puhdistaa, Joh.15:2,3; 17:17, Ps.119:9,

5) antaa ilon, Joh.16:33, Kol.3:15,16,

6) antaa rauhan, Joh.15:11,

7) auttaa tekemään oikeita valintoja, Ps.119:104,105, Luuk.11:28,

8) antaa valmiuden todistaa uskosta, 1Piet.3:14–16 (Kun Sana on saanut vaikuttaa kaikkea edellä mainittua, meiltä varmasti kysytään syytä siihen.),

9) auttaa menestymään elämässä, Joos.1:8, Ps.1:1-3 (Tätä menestystä ei saa mitata katoavilla materialistisilla mitoilla, kuten raha, omaisuus, vaikutusvalta, ruumiin terveys jne.),

10) kehottaa viemään tätä Sanaa eteenpäin, 5 Moos.4:9,14, Esra7:10, Matt.4:23; 9:35; 10:7,8; 28:19,20.

Siksi Sanaan on paneuduttava. Sitä on pidettävä tarjolla ja sitä on opiskeltava. Muutoin tapahtuu se, mistä varoitetaan Hebr.5:11–14. Jumala puhuu meille, Hebr.1:1.

 

7. RAAMATUN SANA TOIMII OMASSA TEHTÄVÄSSÄÄN

Raamattu ei ole vain tutkimista varten, vaan että löytäisimme sen avulla Jeesuksen, Joh.5:39,40. Uskolla vastaanotettu Sana tuo meille pelastuksen, Ef.2:8.

 

 

B. UUDESTISYNTYMINEN

Jeesus Kristus sanoi: Teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä", Joh.3:7.

 

1. MIKSI UUDESTISYNTYMINEN ON VÄLTTÄMÄTÖN?

Uudestisyntyminen on välttämätön syntiinlankeemuksen seurauksen tapahtuneesta ihmisen turmeltumisesta. Muuttumaton ihminen ei voi kestää Jumalan pyhyyden edessä, Hebr.12:14. Ilman uudestisyntymistä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa, Joh.3:3, Matt.18:3.

 

2. MITÄ UUDESTISYNTYMINEN EI OLE

Se ei ole jälleensyntymistä. Se ei tapahdu tulemalla uskonnollisen yhdyskunnan tai kirkon jäseneksi. Se ei tapahdu kasteen yhteydessä. Se ei ole uskonnollisen vaikutuksen tuntemista eikä vain joidenkin opinkappaleiden myöntämistä.

 

3. MITÄ UUDESTISYNTYMINEN ON

Uudestisyntyminen on sydämen muutos, uuden sydämen saaminen. Sydämestä tulevat pahat ajatukset, Matt.15:18,19. Paha sydän tuo esiin pahaa, Matt.12:33–35. Sydän on ihmisen ajatusten ja tekojen perimmäinen vaikutin. Ihmisen hengellinen muutos tapahtuu sydämessä, se on perimmäisen vaikuttimen radikaali muutos. Uudestisyntyminen on Jumalan teko, ei meidän omien ponnistelujemme tulos, Joh.1:13. Se tapahtuu vain Kristuksen yhteydessä, 2Kor.5:17, Ef.2:10. Uudestisyntyminen on sitä, että Jeesus kohtaa syntisen ihmisen, antaa häneen oman Henkensä ja uudenlaatuisen iankaikkisen elämän, muuttaa hänen syntisen luontonsa ja tekee hänet osalliseksi jumalallisesta luonnosta, Joh.3:1–16, Room.8:8–11, 2Piet.1:3,4.

 

4. KUINKA UUDESTISYNTYMINEN TAPAHTUU?

1) Jumalan Sanan vaikutuksesta, kun se otetaan uskolla vastaan, 1Piet.1:23, Jaak.1:18.

2) Jumalan tahdon voimasta, Joh.1:13, Jaak.1:18. Jumala tahtoo uudestisynnyttää kaikki ihmiset, 1Tim.2:4, 2Piet.3:9. Hänen tahtonsa lakkaa vaikuttamasta, kun ihminen vastustavalla asenteellaan tekee Jumalan suunnitelman kohdallaan turhaksi, Luuk.7:30, 2Kor.6:1.

3) Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta, Joh.3:14–16, 1Piet.1:3, Ef.1:19,20.

4) Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joh.3:5,6; 1:15, Tiit.3:5, Ef.1:13,14, Room.8:9–16.

5) Vastaanottavan ihmisen itsensä aktivoituessa, 1Piet.1:22, 1Joh.3:3, Joh.3:3–7,16, Room.10:6–17, Ef.5:14.

 

5. UUDESTISYNTYMISEN HEDELMÄ

Uudestisyntyminen alkaa tuottaa hedelmää ihmisen elämässä. Turvaudut siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä, 1Joh.1:7–9. Et enää viihdy synnin teillä etkä halua jäädä lankeemuksiisi, vaan nouset jälleen kilvoittelemaan, 1Joh.2:15–17; 3:4–10. Sydämeesi asumaan tullut Pyhä Henki todistaa Raamatun sanaan pohjautuen, että olet Jumalan lapsi, 1Joh.4:13, Room.8:14–16, 1Joh.5:7,8. Tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, 1Joh.4:15, Room.10:9,10, Matt.10:32,33. Uskot Raamatun sanaan ja Raamatusta tulee elämäsi ohjaaja ja auktoriteetti, Room.4:3, 1Joh.2:3–5. Siksi haluat tutkia Raamattua. Haluat seurustella Herrasi kanssa henkilökohtaisessa rukouselämässä, Matt.23:14, Joh.4:23,24, Apt.9:11, Room.8:26–34. Saat rakkauden lähimmäisiäsi, toisia uskovia ja seurakuntaa kohtaan, 1Joh.2:9–11 Haluat muuttua enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, 2Kor.3:18, Room.12:1–2, Tiit.2:11–14.

 

 

C. VESIKASTE

"He ottivat kasteen, sekä miehet että naiset", Apt.8:12.

 

1. KASTEISTA JA PESUISTA ENNEN UUDEN TESTAMENTIN KASTETTA

Erilaiset kasteet ja pesut ovat olleet tunnettuja jo esikristillisenä aikana. Juutalaisten keskuudessa oli proselyyttikaste yleinen. Se annettiin juutalaisuuteen siirtyneelle pakanalle. Lisäksi miesproselyytti ympärileikattiin. Kaste vaadittiin ympärileikkauksen lisäksi. Ympärileikkaus ei siis sovellu kristillisen kasteen esikuvaksi.

 

2. JOHANNEKSEN KASTE

Johanneksen kaste oli tärkein ennen Jeesuksen asettamaa kastetta. Johanneksen toimintavaltuudet olivat Jumalalta, Joh.1:6,33, Matt.21,25, Luuk.3:2,3, Mark.1:2–4. Johanneksen kaste oli kaste parannukseen. Kastettavilta edellytettiin mielenmuutosta ja uskoa Kristukseen, Luuk.3:3, Matt.3:6, Apt.19:4, Matt.3:11.

 

3. JOHANNES KASTOI JEESUKSEN

Siinä täytettiin Jumalan vanhurskaus, Matt.3:5. Kasteessa Jeesus vihkiytyi palvelustehtävään ja osoitti seuraajilleen kuljettavan tien. Jeesus samastui niin ihmisen osaan, että vaikka Hän oli synnitön, Hän tahtoi antaa ihmisille myös kasteesta seurattavan esimerkin.

 

4. LÄHETYSKÄSKY JA UUDEN TESTAMENTIN KASTE

UT:n kaste perustui ylösnousseen Herran lähetyskäskyyn, Matt.28:18–20.(Uuden käännöksen mukaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä..."), Mark.16:15,16. Apostolit ryhtyivät toteuttamaan Jeesuksen käskyä täytyttyään Pyhällä Hengellä helluntaina, Apt.2. luku.

 

5. SANA - USKO - KASTE

Apostolien tekojen kuvaus osoittaa, että apostolit ja alkuseurakunta noudattivat jumalallista kaavaa: opetus - usko - kaste. Sama kaava on voimassa nytkin niin lähetyskentillä kuin Suomessa, Mark.16;15,20, Room.10:17, 1Kor.4:15, Hebr.11:6.

 

6. USKOVIEN KASTE

Raamattu puhuu uskovien kasteesta, ei lasten tai aikuisten kasteesta. UT:n kastekertomukset todistavat tämän käytännön.

1) Helluntaipäivänä Jerusalemissa, Apt.2. luku.

2) Herätys Samariassa, Apt.8:5,6,12,13.

3) Hoviherra, Apt.8:26–40.

4) Saulus Tarsolainen, Apt.9:3–18; 22:6–16.

5) Korneliuksen perhekunta, Apt.10:44–48.

6) Lyydian perhekunta, Apt.16:14 -15.

7) Vanginvartijan perhekunta, Apt.16:25- 34.

8) Krispuksen perhekunta, Apt.18:8.

9) Stefanaan perhekunta, 1Kor.1:16; 16:15.

10) Efeson opetuslapset, Apt.19:1–5.

 

7. YKSI KASTE

"Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste", Ef.4:5. Ei ole kysymys mistä kasteesta tahansa, vaan UT:n järjestyksen mukaisesta, uskovaisena vastaanotetusta kasteesta. UT:n järjestyksen mukaan toimitettua kastetta ei tarvitse uusia.

 

8. KASTEEN MERKITYS

1) Kasteen pelastava merkitys, Mark.16:16.

Pelastuksessa on sekä näkymätön että näkyvä puoli, Room.10:10. Sydämessä tapahtunut uskonratkaisu ja muutos tulevat näkyviin kastehetkessä, Apt.2:37–40. Arkki pelasti Nooan perhekunnan, mutta myös vesi pelasti heidät erottamalla heidät syntisestä maailmasta, 1Piet.3:20,21.

2) Kaste kuuliaisuuden askeleena. Se ei ole ihmisen oman vanhurskauden rakentamista, Joh.3:36, Hebr.11:1. Usko ja kuuliaisuus ovat kaksoset.

3) Kaste merkitsee hautaamista. Kuva ilmaisee hyvin kasteen merkityksen. Kuolimme silloin kun uskoimme Jeesukseen, Room.6:10, 2 Kor.5:14, Kol.2:12.

Kuoltuamme meidät haudataan kasteessa Kristuksen kanssa, Room.6:3,4,6. Opetus ihmisen uudestisyntymisestä kasteessa on kuin väite ihmisen kuolemisesta hautaamisessa. Jeesuksen tie Golgata, hauta, ylösnousemus osoittaa tien meillekin (uudestisyntyminen, kaste, uusi elämä Kristuksessa).

4) Kaste merkitsee vihkiytymistä. Uudestisyntymisessä ihminen kihlataan Kristukselle, 2Kor.11:2. Tätä suhdetta ei saa salata. Kasteessa kihlattu vihkiytyy julkisesti seuraamaan Ylkäänsä.

 

9) KASTE PYHIEN YHTEYTEEN

Kasteessa ihminen astuu näkyväisen, uskovista ja kastetuista koostuvan seurakunnan yhteyteen, Apt.2:41,42. Tämä on se ekklesia, maailmasta uloskutsuttujen joukko, jonka Herra tunnustaa, Apt.15:14.

 

10. KASTE UPOTTAMALLA

Sana, jolla kaste on ilmaistu UT:ssa, on baptizoo. Se merkitsee upottaa, painaa veden sisään, pestä, kastaa. Lue Apt.3:23, Mark.1:9, Matt.3:5,6, Apt.8:36–39, Room.6:4. "Lapsikaste tuli kirkossa yleiseen käyttöön vasta viidennellä vuosisadalla. Baptismi on lisäksi ottanut käyttöön alkukristillisen kastamisen muodon, upottamisen, joka monen luterilaisenkin teologin mielestä on sekä raamatullisin että soveliain" (Pentti Lempiäinen: Kirkon pyhät toimitukset). "...upottaminen oli keskiajan lopulle asti maassamme tavallisin kastamistapa..." (Lempiäinen: em. teos).

 

11. UUDESTISYNNYTTÄÄKÖ KASTE?

Uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin sanan kautta, 1Kor.4:15. Ihminen uudestisyntyy vedestä (Jumalan sana) ja Hengestä (Pyhä Henki), Joh.3:5, Ef.5:26, Tiit.3:4,5, 1Piet.1:23, Jaak.1:18. Kaste ei uudestisynnytä vaan vahvistaa näkyvästi sen.

 

12. KASTE JA EHTOOLLINEN

Kasteessa meitä muistutetaan omasta kuolemastamme, ehtoollisessa me julistamme Kristuksen kuolemaa. Uskova ja kastettu nauttii ehtoollista hengelliseksi virvoituksekseen ja uskonsa vahvistukseksi. Lue Apt.2:41,42, 1Kor.11:28,29.

 

13. KASTE ISÄN JA POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMEEN

Kastamme Jeesuksen oman käskyn mukaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mikä merkitsee kastettavan tulemista tämän nimen omistajan valtapiiriin ja omaisuudeksi. Apostolien teoissa kerrotaan kasteista Jeesuksen nimeen, Apt.2:38; 8:16; 10:48; 19:5.

 

14. KASTAMATTOMAN OSA

Pieni lapsi on autuas Kristuksen lunastusarmon tähden, Hebr.2:13–15, 2 Kor.5:19. Jeesus siunasi lapsia ja sanoi, että senkaltaisten on taivasten valtakunta, Mark.10:13–16. Jos joku ei pääse olosuhteista johtuen kasteelle, vaikka haluaisikin, hän on autuas uskon kautta Kristukseen. On kuitenkin epäkristillistä olla ottamatta kastetta, jos siihen on mahdollisuus. Esim. muiden ihmisten vastustava asenne ei ole peruste kasteelta poisjäämiseen, Luuk.14:26, Joh.15:18–23.

 

15. KASTE JA PYHÄ HENKI

Uskoontulossa ihminen saa Pyhän Hengen todistuksen, että hän on Jumalan lapsi, Room.8:16, Gal.4:6. Pyhä Henki asuu jokaisessa uskovassa, Room.8:9. Pyhän Hengen kaste on eri asia kuin uudestisyntyminen.

 

16. YMPÄRILEIKKAUSKO KASTEEN VERTAUSKUVA?

Paavali kuvasi ympärileikkauksella uudestisyntymistä Room2:28, 29. Jeesus oli ympärileikattu ja kastatti itsensä. Missään ei opeteta, että kaste on tullut ympärileikkauksen sijaan. "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä syntisi", Apt.22:16.

Lue lisää tästä aiheesta: Ahonen-Sievänen: Kaste Uudessa testamentissa, RV Juhana Lehmuskoski: Kristukseen kastetut, RV

 

 

D. SEURAKUNTA - HENGELLINEN KOTI

Me tarvitsemme hengellisen kodin, jossa saamme kaikkea sitä hoitoa ja turvaa, mitä koti voi antaa, Tämä koti on seurakunta.

 

1. KUNTA JA SEURAKUNTA EIVÄT OLE SAMA ASIA

Jotkut ovat tottuneet ajattelemaan, että kunta ja seurakunta ovat lähes sama asia. Tämä on ollut niin yleinen käsitys, että luterilaisen kirkon ulkopuolella olleita seurakuntia alettiin sanoa lahkolaisseurakunniksi. Raamattu tekee selvän eron uskovaisten ja uskottomien välillä, 2Kor.6:14–17. Seurakunta on maailmasta erotettu joukko. Matt.13. luvun vertauksessa luste ja nisu kasvavat pellossa "elonleikkuuseen" asti. Pelto ei ole seurakunta, vaan se maailma, Matt.13:36–39. Maailma ja seurakunta eivät ole sama asia.

 

2. HERRAN SEURAKUNTA

Seurakunta on Jumalan seurakunta, 1Kor.1:1,2, Apt.20:28.

 

3. SEURAKUNTA ON YLHÄÄLTÄ SYNTYNYT USKOVIEN YHTEYS

Seurakunta ei ole syntynyt inhimillisen järjestelyn tuloksena, sen alkuperä on taivaasta, Apt.2. luku. Jumalan synnyttämä seurakunta lisääntyi uskoon tulleilla, Apt.2:47; 4:4; 5:14; 6:7; 9:31. Seurakunta ei ole uskonnollinen yhdistys, eikä sen jäsenyys ole verrattavissa mihinkään yhdistyksen jäsenyyteen. Seurakuntaan tullaan vain uudestisyntymisen ja kasteen kautta.

 

5. SEURAKUNNAN KAKSI MUOTOA

1) Universaalinen (yleinen) seurakunta. Tähän kuuluvat maailman kaikki uudestisyntyneet uskovat. Se on todellinen Kristuksen morsian, joka temmataan Herran tulemuksessa Karitsan häihin, 1Tess.4:13–18. Sen seurakunnan jäsenluettelot ovat ylhäällä, Ilm.21:27.

2) Paikallisseurakunta. Lähes kaikki UT:n seurakuntakirjeet on kirjoitettu paikallisseurakunnalle. Julistuksen tuloksena syntyi paikallisseurakuntia, 1Kor.4:15. On kristittyjä, jotka eivät halua kuulua paikallisseurakuntaan. Heidän mielestään riittää yleinen seurakunta. Todellinen seurakuntayhteys voidaan kokea vasta näkyvässä paikallisseurakuntayhteydessä.

 

6 PAIKALLISSEURAKUNNAN TEHTÄVÄ ON MONINAINEN

Kristus hoitaa, vaalii ja ravitsee uskovia seurakunnan kautta, Ef.3:10. Paikallisseurakunnan tehtävänä on kasvattaa Jumalan lapsia. Se pitää huolta jäsenistään, kuten perheessäkin vanhemmat perheenjäsenet auttavat nuorempia, 1Kor.12:25,26, Room.15:1.

 

7. VANHIMMAN ELI PAIMENEN VIRKA

Seurakuntiin asetettiin vanhimmat, Apt.14:23, Tiit.1:5. Vanhimpien tulee olla vaelluksessa esikuvina uskoville ja heillä tulee olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, 1Tim.3. luku, Tiit.1. luku. Vanhimman eli paimenen tehtävässä voi onnistua paimenen mielellä, Joh.10:11. Paimenten on valvottava itseänsä ja Jumalan laumaa, Apt.20:28,29.

 

8. SEURAKUNNAN OPETTAJAT

Opettajalla on paimenen rinnalla tärkeä tehtävä, Ef.4:11. Ilman monipuolista ja tervettä raamatunopetusta vilpitön kristitty voi joutua harhaan ja kasvaa väärin. Seurakuntalaisten ei saa laiminlyödä opetuskokouksia, Kol.3:16.

 

9. YLEINEN PAPPEUS

Raamatun mukaan seurakuntavirat ovat moninaiset, 1Kor.12:5. Lisäksi UT: n mukaan seurakunnassa on voimassa yleinen pappeus. Kaikki uskovat ovat "pappeja", Ilm.1:6. Jäsenien erilaista tehtävää ja yhteyttä kuvaa hyvin kuva Kristuksen ruumiin jäsenistä, 1Kor.12:12–31. Tehtävät eivät saa kasautua vain harvojen suoritettaviksi. Yhteistyössä rakennetaan Kristuksen ruumista, Ef.4:11,12.

 

1O. YHTEENVETO SEURAKUNTAVIROISTA

Seurakuntavirat ovat moninaiset, 1Kor.12:5. Seurakuntavirka tarkoittaa, että teemme työtä seurakunnan yhteydessä, Ef.3:10, Apt.15:3,4, 2Kor.8:18,19,22,23. Virat ovat palveluvirkoja, Matt.20:28, Ef.4:12, 1Kor3:5. Vanhimmat ovat paimenia. Ylipaimen on Jeesus Kristus, Joh.10:11,14, 1Piet.5:4. Jokaisessa seurakunnassa on oma itsenäinen vanhimmisto, jonka tehtävänä on hoitaa laumaa, Tiit.1:5. On rukoiltava, että seurakuntaan saataisiin paimenia, Ef.4:11, 4Moos.27:16,17. Ennen kuin heidät valitaan tehtävään, heitä on koeteltava, 1Tim.3:10, 2Kor.10:18. Raamattu asettaa vanhimmille tiettyjä vaatimuksia. Lue1Tim.3:1-7, Tiit.1:5-10, Joh.21:15-17. Lue paimenen tehtävästä Apt.20:28, Hebr.13:17, Tiit.1:9,10, Jaak.5:14–16. Seurakunnalla on vastuu paimenistaan. Lue 1Tess.5:12,13, 1Tim.5:17,19. Lue vanhimmiston kokouksista Apt.20:17 ("kutsui vanhimmat"). Diakonin eli seurakuntapalvelijan virka, Fil1:1, Apt.6:3,4. Seurakuntapalvelijalle asetettavat vaatimukset, Apt.6. luku, 1Tim.3:8,9. Myös sisaret voivat palvella diakoneina, Room.16:1, Fil.4:2,3. Diakonit hoitavat mm. talousasioita vanhimmiston apuna.

 

11. SEURAKUNNAN KOKOUKSET

Terveeseen hengelliseen elämään kuuluu kokoontuminen yhteen seurakunnan kanssa. Vain paikallisseurakunta voi olla koolla näkyväisellä tavalla. Apt.2:43,44, Hebr.10:25, 1Kor.11:17–19, Room.1:12. Seurakunnan järjestämiskokoukset, Apt.6:1-6; 14:22,23. On huomattava, että seurakunnan syntyminen ja sen järjestäminen ovat eri asioita. Opetuskokoukset, Apt.2:42. Tätä tehtävää varten Jumala on antanut seurakunnalle opettajia, Ef.4:11. Rukouskokoukset, Apt.4:23–31; 12:5. Leivänmurtaminen eli ehtoollinen, 1Kor.11:23–34, Apt.20:7. Pyhän Hengen lahjojen käyttäminen, 1Kor.14:26. Herätyskokoukset. Apostolien teoissa kerrotaan useista herätys- ja pelastuskokouksista. Lähetyskokoukset, Apt.13:1-3; 14:26–28. Perillä Herran luona kokoontuva seurakunta koostuu kaikista pyhistä, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä ja joiden nimet ovat Karitsan elämänkirjassa, Ilm.21:27, 2Tess.2. luku.

 

12. SEURAKUNTAKURI

Seurakunnan sielunhoidolliseen tehtävään kuuluu seurakuntakurin noudattaminen, 1Kor.6:5, Gal.6:1,2, 1Tess.5:14. Se on perhekuria, Ef.2:19, 1Kor.4:14,15,21. Kurin vaikuttimena on rakkaus, Hebr.12:6, Ilm.3:19, 2Kor.2:4–7. Vaikuttimena ovat myös vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus, 3Moos.1:15, 1Tim.5:21. Seurakuntakurin päämääränä on sielujen pelastuminen, 1Kor.5:5, ja seurakunnan puhtaus, 1Kor.5:6, Gal.5:9. Seurakuntakurin viimeinen vaihe on seurakunnan yhteydestä erottaminen, 1Kor.5:5, 1Tim.1:20; 5:20 ja Joh.20:23 mukaan.

 

13. SEURAKUNNAN TALOUDENHOITO

Talous hoidetaan vapaaehtoisilla lahjoilla, Apt.2:44,45; 4:32,34,35. Lue Jumalan armon vaikuttamasta uhrimielestä 2Kor.8:1–5. Uhraamisen tulee olla säännöllistä, 1Kor.16:1,2.

 

14. SEURAKUNNAN KIRKASTUMINEN

Seurakunta on täällä epätäydellinen ja muukalainen. Lopullinen päämäärä on seurakunnan valmistuminen, kirkastuminen ja täydellistyminen Herran tullessa, Fil.3:20,21. Mikä suuri armo saada olla jäsenenä Jumalan seurakunnassa!

 

 

E. PYHÄN HENGEN KASTE JA ARMOLAHJAT

 

1. HENGEN TOIMINNAN HISTORIA.

Pyhän Hengen armolahjat toimivat alkuseurakunnassa. Kirkon laitostumisen myötä ne vähenivät, mutta niitä on ilmennyt eri aikakausina. Huomattavin tapaus Suomen historiassa Telppäsniityn Hengen vuodatus v. 1796. Viime aikoina on voimakas karismaattinen uudistus vaikuttanut kaikkialla.

 

2. HENKIKASTEEN MERKITYS

Opetuslasten piti odottaa Jerusalemissa voimaa korkeudesta, Luuk.24:49. Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti, Apt.2. luku; 13:1–5. PH varjeli seurakuntaa, Apt.5:1-5; 15. luku. PH johdatti julistajia Apt16:6-9 ja antoi rohkeutta, Apt.4:31, ja voimaa, Apt1:8. PH pyhittää seurakunnan, Room.15:16.

 

3. VÄÄRIÄ TULKINTOJA HENKIKASTEESTA

Henkikaste ei ole sama kuin uudestisyntyminen eikä sama kuin pyhitys.

 

4 HENGEN TÄYTEYDEN JA HENKIKASTEEN RAAMATULLISET MERKIT.

Kaikissa uudestisyntyneissä on Pyhä Henki, Room.8:9,15. Kuitenkin apostolit edellyttivät erityistä, havaittavaa kokemusta Pyhästä Hengestä, Apt.8:15–18; 10:45,46; 19:6. Nimitämme tätä henkikasteeksi Johannes Kastajan sanojen mukaan, Mark.1:8. Tämän henkikastekokemuksen välittömänä merkkinä on UT:n kertomuksissa mainittu kielilläpuhuminen. Pyhän Hengen kasteen kokeneet voivat täyttyä Hengellä jatkuvasti yhä uudelleen. Tämä uudistuva täyttyminen voi tapahtua joko kielilläpuhumisen kanssa tai ilman sitä. Tärkeintä on voiman saaminen todistajana olemiseen.

 

5. MITÄ UT OPETTAA HENKIKASTEEN JA HENGEN TÄYTEYDEN SAAMISESTA?

Se on Isän lupaus, Luuk.24:49, Apt2:39.  Jeesus opetti anomaan ja etsimään, Luuk11:9-13, Apt.1:14; 2:1. Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa, Apt.8:17; 19:6.

 

6. HENKIKASTEEN VAIKUTUS KRISTITYN ELÄMÄSSÄ

Henkikasteen kokenut ei ole toisia parempi ihminen. Pelastus on yksin uskosta ja armosta, Room.4:16. Jeesus oli Hengestä syntynyt. Hän sai kuitenkin voitelun tehtävää varten Pyhässä Hengessä, Luuk.1:31; 2:46,47, 51, 52. Samoin on luvattu jokaiselle uskovallekin.

 

7. PYHÄN HENGEN ARMOLAHJAT JA NIIDEN TOIMINTA

1Kor.12:8–10 mainitsee Pyhän Hengen armolahjat erotukseksi Jumalan muista armolahjoista (esim. iankaikkinen elämä, Room.6:23). PH:n armolahjat annetaan "yhteiseksi hyödyksi ja seurakunnan rakennukseksi", 1Kor.12:7; 14:1.

1) Viisauden ja tiedon sanat, 1Kor.12:8. Ei ihmisen synnynnäinen viisaus, vaan eri tilanteissa annettu yliluonnollinen Jumalan lahja. Viisauden sanat on kyky toimia oikein ja ratkaista ongelmat, tiedon sanat on kyky tietää asiat. Tämä armolahja on hyödyllinen saarnassa ja sielunhoidossa.

2) Usko Hengessä, 1Kor.12:9. Uskoa on kolmea lajia: luonnollinen usko, pelastava usko ja usko Hengessä. Luonnollinen usko voi uskoa Jumalan olemassaoloon, Jaak.2:19. Pelastava usko antaa vanhurskauden, Room.3:22–24. Usko Hengessä on yliluonnollinen kyky uskoa Jumalan kaikkiin mahdollisuuksiin ilman mitään epäilyjä. Se kuuluu voiman henkilahjoihin, Matt.21:19–22.

3) Terveeksitekemisen lahjat, 1Kor.12:9. Tämä lahja on jumalallinen armoitus parantaa sairaita ilman inhimillisiä apuneuvoja tai lääkitystä (nekin ovat hyviä ja hyödyllisiä), Mark.16:17,18, Jaak.5:14–16, Apt.14:8–10.   Raamatussa parantuminen yhdistetään usein uskoon, Matt.8:13; 9:29; 17:19,20. Uskoa voi olla sairaalla itsellään, rukoilijalla tai jollakin muulla henkilöllä.

4) Voimalliset teot, 1Kor.12:10. Voimalliset teot ylittävät normaalit luonnonlait. Jumalalla on mahdollisuus ylittää omat lakinsa. Voimateot ovat ylösnousseen Jeesuksen tekoja, Joh.14:12–14. Ne edellyttävät oikean suhteen Jumalaan ja ihmisiin, Luuk.9:52–56. Jumalan voima ei ole riippuvainen meidän voimastamme, 2Kor.12:9,10.

5) Profetoimisen lahja, 1Kor.12:10. Profetia on jumalallinen ilmoitus, joka voi koskea menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Profetoivat puhuvat "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi", 1Kor.14:3.

6) Lahja arvostella henkiä, 1Kor.12:10. Lahja on yliluonnollinen ilmestys henkien valtakuntaan, kyky paljastaa ne ja niiden suunnitelmat, Matt.9:3,4, Apt.8:13,23. Uskovassa ei voi olla riivaajaa. Hänen pahat tekonsa ovat lihan tekoja, Gal.5:19–21, joista on tehtävä parannus, Room.8:13.

7) Kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen lahjat, 1Kor.12:10. Kielilläpuhuminen joko henkikasteen merkkinä tai armolahjana ilmenee siten, että henkilö puhuu Hengen vaikutuksesta sellaista kieltä, jota hän ei muutoin osaa, Apt.2:7,8. Tällainen kieli voi olla jotakin ymmärrettävää kieltä tai sellaista, jota ei kukaan ymmärrä, 1Kor.14:2. Se on tavallisesti rukousta tai ylistystä, 1Kor.14:14,15, Room.8:26,27. Kielilläpuhuminen on puhujan omaa rakentumista varten, 1Kor.14:4.  Kielilläpuhujien tulee rukoilla kielten selittämisen lahjaa, 1Kor.14:13. Tämän lahjan kautta myös seurakunta voi rakentua kielilläpuhumisen välityksellä.

 

8. LOPPUSANA

Raamatun Sanan mukaan PH vaikuttaa nyt voimallisesti, Apt.2:16–20. Uskovien tulee rukoilla armolahjoja, 1Kor12:11.

 

 

F. KRISTUKSEN TOINEN TULEMUS

Raamatun mukaan Kristuksen toisessa tulemuksessa on kaksi vaihetta:

1) Hän tulee tempaamaan ylös seurakuntansa, Matt.24:40–44, 1Tess.4:16,17, 2Kor.5:10.

2) Jeesus tulee seurakunnan ja enkelien kanssa ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan, Ilm.1:7, Juuda14,15, Kol.3:4, 2Tess1:9-10, Ilm.19:11 - 20:6. Näiden tulemuksien välillä on ns. vihan aika.

 

1. SEURAKUNNAN YLÖSTEMPAAMINEN ELI JEESUKSEN TULO NOUTAMAAN SEURAKUNTAA

1) Tästä on meille lupaus, Joh.14:3, Apt.1:11, Ilm.2:25; 3:11; 22:12,20.

2) Se on meille "autuaallinen toivo", Tiit.2:13. Lue Tiit.2:11,12.

3) Ylöstempaamisen ajankohta on ennen antikristillistä vihan aikaa. Seurakunta on luvattu pelastaa tulevasta vihasta, 1Tess.1:10; 5:9, Room.5:9. Seurakunta on "pidättäjä", joka estää antikristuksen ilmestymisen, 2Tess.2:7, 1Joh.4:3,4. Ylöstemmatun seurakunnan edustajat laulavat "uutta virttä",  Ilm.5:9,10, ennen 6. luvussa ennustettua "Karitsan vihaa". Seurakuntaa kutsutaan "esikoisten juhlajoukoksi", Hebr.12:23. Siksi se temmataan ylös ennen Ilm.7:9,14; 11:2 ja 12:5:ssä mainittuja vihan ajan pyhien joukkoja. Monet VT:n esikuvat vahvistavat järjestyksen (Eenok pelastettiin ennen vedenpaisumusta, Loot ennen Sodoman hävitystä ja Joosefin kaksi poikaa syntyivät ennen nälkävuosia).

4) Ylöstempaamisen muoto, 1Kor.15:35–50, 1Tess.4:16,17. Ylöstempaaminen tapahtuu silmänräpäyksessä, ja Jeesus ei tule ensinkään maan päälle.

5) Ketkä ovat valmiit? Pohjana on lahjavanhurskaus, Room.5:9. Siitä elävä haluaa valvoa, 1Tess.5:6, Luuk.21:36. Jeesusta odottava pyrkii pyhitykseen, Hebr.12:14, 1Joh.3:2,3: Pyhityksessä ei ole kysymys määrästä vaan siitä, että on pyhityksen tiellä, Ilm.22:11, Fil.3:12–16, 1Kor.4:4. Ylösotto on armoa, 1Piet.1:13.

6) Jeesuksen tulemuksen merkkejä. Merkit on annettu valvomista varten.

a) Israel. Israelin täytyy olla lopun ajan tapahtumien täyttyessä maassaan kansana ja valtiona. Siksi vuosi 1948 oli merkki. Jerusalemin on oltava Israelin hallussa ennen vihan ajan profetioiden täyttymystä, Sak.12:2, Ilm.11:1. Vuosi 1967 oli merkki Jerusalemin kohdalla.

b) Merkit seurakunnassa ja uskonnollisessa maailmassa. Seurakunta vahvistuu ja turvaa Sanaan, Ilm.2:24; 3:4,8,-10. Uskonnollinen maailma luopuu, 2Tess.2:3, pensistyy, Ilm.3:16,17 ja kypsyy suurta maailmankirkkoa varten, Sak.5:5–11, Ilm.17:1,9.

c) Vihan ajan esivaiheet: Laittomuus, 2Tess.2:7,8, 2Tim.3:1–5. Spiritismin ja satanismin leviäminen, Ilm.2:24; 9:1-3,11,20. Jumalanpilkka, Ilm.16:9,11,21. Rutot, Ilm.6:8. Saasteet, Ilm.8:10,11. Tekniikka, Ilm.11:9; 13:16. Näiden merkkien alkaessa ilmestyä voimme tietää, että lopputapahtumien täytyy olla lähellä.

d) Maailmanpoliittinen tilanne. Dan. 2. luvun kuvauksen mukaan elämme ilmeisesti patsaan "jalkaterävaihetta", jolloin kehitys kääntyy kohti "kymmentä kuningasta". Samoin Hes.38. ja 39. luvuissa kuvatun Googin eli antikristuksen liittolaismaissa (Iranissa, Etiopiassa, Libyassa ym.) on jo nyt antikristillistä liikehdintää.

 

2. YLÖSTEMPAAMISEN JÄLKEEN

1) Kristuksen tuomioistuin taivaassa, 1Piet 4:7, 2Kor.5:10. Ei kadotustuomiota, Room.8:1, vaan palkka- ja kiitostuomio, 1Kor.5:5; 3:11–15.

2) Vihan aika maan päällä, Room.5:9, 1Tess.1:10, Ilm.6:16,17, Matt.24:21, Ilm.2:22; 7:14. Vihan aika on antikristuksen vaikutusaikaa ja se alkaa seurakunnan ylöstempaamisen jälkeen, 2Tess.2:7, Antikristus nousee Syyriasta, Dan.11:36, kukistaa kolme kymmenvaltioliiton kuningasta, Dan.7:24, kukistaa vihan ajan puolivälissä kaksi säkkipukuista todistajaa, Ilm.11:3,7, kukistaa Israelin, Ilm.12:6; 13:7 ja saa maailman valtiuden, Ilm.13:7, Dan.11:44. Julistautuu jumalaksi, Ilm.13:12,13, 2Tess.2:4 ja luo väärän profeetan avulla yleismaallisen valvontasysteemin, Ilm.13:8-18- Pedon nimi tai sen nimen luku on tunnusmerkkinä, ei meidän sosiaaliturvatunnuksemme.

 

3. KRISTUKSEN TULO ÖLJYMÄELLE

Useimmat evankeliumeissa olevat Jeesuksen tuloa koskevat ennustukset puhuvat tästä tulosta, koska seurakunta oli silloin vielä kätketty salaisuus.

1) Antikristus tuhoutuu sodassa Israelia ja Kristusta vastaan, Sak.14:2, Ilm.17:14. Sota alkaa Harmagedonin kentältä, Pohjois-Israelista, Ilm.16:16, leviää Edomiin, Jes.63:1–4, ja Jerusalemiin, Sak.14:2. Kristus saapuu seurakunnan, Ilm.17:14; 19:6–8,14, Juuda14, ja enkelien kanssa kukistamaan antikristuksen, Ilm.19:19–21, Sak.14:12–14, Jes.24:21; 27:1. Ns. Harmagedonin sota ei ole siis esim. Kiinan ja antikristuksen välinen yhteenotto, vaan nimenomaan Kristuksen ja antikristuksen. Sodan päätyttyä antikristus ja väärä profeetta heitetään helvettiin, Ilm.19:20, ja saatana sidotaan syvyyteen, Ilm. 20:1–3.

2) Kansojen tuomio. Kristus kutsuu Israelin, Matt.19:28, ja elossa olevat kansat tuomiolle, Matt.25:31,32, Jooel3:2. Aputuomareina ovat ylöstemmatut pyhät, Matt.19:27, Ilm.20:4, 1Kor.6:2. Tuomiolla tutkitaan, ketkä pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, Matt.25:34, Jes.26:9,10. Pääsyyn vaikuttaa suhtautuminen juutalaisiin ja muihin Herran omiin, Matt.25:40, Jooel3:2, Obadja15.

3) Tuhatvuotinen valtakunta, Ilm.20:4. Se on Jumalan lupaama, Dan.2:44, ja ihmisten odottama, Mark.11:10, Apt.1:6. Silloin Jeesus on kuningas, Sak.14:9, ja maan päällä vallitsee rauha, Ps.46:9,10; 72:16, Jes.41:17–19.

4) Viimeinen tuomio ja uusi maa ja taivas. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen vielä Googin sota, ja sen jälkeen viimeinen tuomio. Siinä tuomitaan jumalattomina kuolleet, Ilm.20:5, enkelit, Juuda, ja tuhatvuotisen valtakunnan elävät kansat. Tuomareina ovat Jumala, Ilm.20:11, ja pyhät, 1Kor.6:3. Uuteen maahan ja uuteen Jerusalemiin pääsevät "Karitsan elämänkirjaan" kirjoitetut.

 

4. JEESUKSEN TULEMUS SEURAKUNNALLE

Nyt odotamme Jeesusta noutamaan seurakuntansa. Se odotus on tasapainoista työntekoa, Luuk.19:13, Apt.1:6–8, hoitavaa toivossa elämistä, 2Tess.2:2, 1Tess.4:13, Hebr.6:18,19, 1Piet.1:13, ja eheyttävää rakkautta ja pyhyyttä, 1Tess.3:12,13; 5:23.